Ponnistusvoiman ja -taidon kehittyminen

TAYSissa vuodesta 1987 Lastenklinikalla, fysiatrian osastolla toiminut fysioterapeutti Ritva-Liisa Seppänen vastaa 2.1. - 31.1.2007 välisenä aikana keskosten liikunnan kehitykseen liittyviin kysymyksiin. Ritva-Liisa on työskennellyt lasten neurologisella osastolla ja on nyt fysioterapeuttina vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla.
Hän ei voi vastata tai ottaa kantaa yksittäisten lasten yksilöllisiin ongelmiin, jotka vaatisivat lapsen tapaamisen henkilökohtaisesti.
Palsta lukitaan 1.2.2007 ja kaikki kysymykset ja vastaukset jäävät keskustelupalstalla avoimesti luettaviksi. Palsta on avoin myös rekisteröitymättömille käyttäjille.

Valvoja: Ylläpito

Vastaa Viestiin
Avatar
Minna T
seniori
Viestit: 225
Liittynyt: 19 Marras 2005, 19:18
Viesti:

Ponnistusvoiman ja -taidon kehittyminen

Viesti Kirjoittaja Minna T » 10 Tammi 2007, 12:48

Missä iässä lapsen tulisi osata hyppiä ja ponnistaa? Meidän 1v11k/1v9kk tyttö ei osoita pienintäkään kehitystä ponnistamiseen tai hyppäämiseen. Hän menee lähes kyykkyyn ja odottaa, että jotain tapahtuisi, mutta itse ei tuota mitään liikettä. Miten ominaisuuden kehittämistä voisi harjoittaa vai tuleeko se vain itsestään?

Eihän taito tai sen puuttuminen päivittäistä elämää mitenkään haittaa, mutta näin 2-vuotisneuvolan lähestyessä alkaa mietityttämään, että pitäisikö tämän taidon olla jo hallinnassa.
Minna ja Emmi (31+4 1425g 39cm)

Avatar
Emilian_äiti
juniori
Viestit: 42
Liittynyt: 14 Tammi 2006, 20:43
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emilian_äiti » 10 Tammi 2007, 16:54

Meillä oli sama ongelma vielä vähän aikaa sitten. Emilia (2+ v/1 v 10 kk) ei osannut hyppiä, ja me sitä ihmettelimme kun tuntui siltä että kaikki muut paljon nuoremmatkin pomppivat jo kuin viimeistä päivää. Huomasimme asian kun kävimme eräässä lasten jumppatapahtumassa, jossa tosiaan Emiliasta paljon pienemmätkin lapset hyppivät jo hyvin. Sitä ennen en ollut osannut asiaa edes ihmetellä.
Emilia rakastaa pomppimista, mutta aikaisemmin se oli sellaista että äiti tai isä piti käsistä kiinni ja hypytti. Tai sitten tyttö itse hyppi pepulleen, jaloilla ei osannut hyppiä.
Emilia on osannut hyppiä nyt vasta ihan parisen viikkoa. Yhtenä iltana vaan alkoi pomppia asuntoa ympäri hokien "pomppu loikka loikka", joten kai se pomppuominaisuus sieltä ihan itsestään tulee :).
2-vuotisneuvolassa asiasta mainitsin, ja terveydenhoitaja sanoi vain että "no, eivät kaikki 2-vuotiaat osaa vielä hyppiä".


Katariina (Emilia 12/04 rv 28+5 1250 g 38,5 cm)

peppi
suurkuluttaja
Viestit: 1552
Liittynyt: 08 Tammi 2006, 22:43
Viesti:

Viesti Kirjoittaja peppi » 11 Tammi 2007, 00:11

Meidän tyttö täyttää tämän kuun lopussa kalenteri iältään 2,5-v. eikä hänkään vielä ihan kunnolla osaa ponnistaa ilmaan ja hypätä, mutta isin kanssa ovat harjoitelleet tätä hyppimistä, iskä hyppää ensiksi malliksi ja tyttö yrittää matkia perässä. Ihan pikkuisen onnistuu hyppäämään. Muuten kyllä juoksentelee kovasti ja on liikunnalliselta kehitykseltä ikäistensä tasolla.

Joten asia kiinnostaa minuakin kovasti, että tuleeko taito itsestään, voisiko sitä harjoitella jotenkin, onko siitä mitään haittaa jos ei osaa vielä hypätä yms....
Tyttö 30.7.2004, rv 24+3, 590 g, 29 cm
Poika 5.4.2007, rv 35+2, 2040 g, 44,5 cm

Yellow

Viesti Kirjoittaja Yellow » 11 Tammi 2007, 16:26

Myös meillä esikoinen oppi hyppäämään vasta pari kuukautta 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Vauvanakaan ei tarvinyt hypyttää, kun ei neiti yhtään joustanut polvilla.. Mutta sitten kun vihdoin aloitti (oppi itsekseen), hyppii tosi hienosti - ja koko ajan :shock:

En ollut tullut ajatelleeksikaan, että voisi johtua ennenaikaisuudesta, mielenkiinnolla odotan minäkin vastausta tähän kysymykseen! Hän jätti ryömimisvaiheen kokonaan väliin, entä olisiko sillä yhteyttä "tönkköjalkaisuuteen"? Mikään ketteryyden multihuipentuma hän ei ole vieläkään (kuten ei äitinsäkään) :wink:

Ritva-Liisa Seppänen

Viesti Kirjoittaja Ritva-Liisa Seppänen » 14 Tammi 2007, 18:17

Jaa-a ponnistustaidonhan lapset oppivat aika varhain, koska puolivuotias haluaa joskus todella paljon hyppiä. Mutta tekee sen tietenkin tuettuna. Siihen on kehitetty hyppykiikku, jota lapsi ei kyllä tarvitse, vaikka kuinka pitäisi hyppimisestä. Sen verran, kun lapsen tarvitsee saada nauttia hyppelystä, jaksavat vanhemmat hyppyyttää käsilläänkin. Hyppiminen sinänsä ei vie lapsen kehitystä eteenpäin, ainakaan hyppykiikussa, missä lapsi ei voi muuta kuin hyppiä. Asento on puolivuotiaalle sitäpaitsi aivan liian pysty. Lapsi vain roikkuu pussukassa.
No, mutta isompana... Lapsi oppii hyppämään 2-4 vuotiaana tarkoituksellisesti. Aluksi yhden tasajalkahypyn. Lasta voidaan kyllä harjoittaa hyppäämisessä. Joustava alusta, esim. trampoliini, voi helpottaa lasta ohjattaessa. Kuten jo kerroittekin kokemuksistanne, mielestäni yli 2-vuotiaalle voi alkaa hyvin opettamaan hyppäämistä ja ponnistamista eri tavoin.
Kaikille lapsille hyppääminen ei suju yhtä hyvin ja oppivat eri iässä. Viittaisin myös vastaukseeni, jossa kyseltiin lapsen lihasvoimasta. Tässä ponnistamisasiassa voi keskosen kohdalla olla kyse kokonaisuudesta eri aistitoimintojen yhdistymisessä. Voisiko olla, että lapsella on muitakin piirteitä liikkumisessa niin, että kokonaisuudessaan liikkuminen vaikuttaa vähän "kömpelöltä"? Kyse ei ole välttämättä mistään ongelmasta, mutta viisaat ja ymmärätävät vanhemmat antavat lapselle erilaisia mahdollisuuksia harjoitella ja hioa taitojaan ja rohkaisevat heitä yrittämään (ja taitavasti ohittamaan vertailun muihin samanikäisiin.) Mehän olemme kaikki erilaisia ja kaikki on hyviä jossakin asiassa.

Vastaa Viestiin